Kausi 2018 alkoi juhannuspurjehduksella. Säiden takia menimme Nauvoon, jossa SY Helena miehistöineen meitä jo odotti.
Vastaanotto Helenassa oli juhlallinen, kuten aina. Sää piti meitä Nauvossa yhteensä kaksi yötä ja juhannuspäivän aamuna pääsimme lähtemään kohti Aspötä. Tuuli pyörähti vastatuulesksi lähes koko matkaksi ja kryssimme sitkeästi, välillä dieselpurjeenkin avulla. Aspössä olimme vähän ennen neljää iltapäivällä ja saaren kappelissa oli juuri alkamassa musiikkihartaus. SY Helenan miehistö riensi kuulemaan esitystä ja me jäimme valmistelemaan päivä ainoaa lämmintä ateriaa.
Saaren kalkkikivikirkossa esiintyivät saarelaiset pelimannit sekä Mikko Kivinen.
Aspön suomenkielinen nimi on Haapasaari, joka on harvoin käytössä. Itse miellän Haapasaaren ihan toiseen suuntaan, itään. Aspön kylä on osa valtakunnallisesti merkittävää kultturiympäristöä, Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta.
Venäläiset pitivät Aspössä 1910-luvulla vartioasemaa ja 1940-luvulla se oli sukellusveneiden satamapaikka.
Juhannustanssit ja yhteislaulu jatkui kylän pikkukioskilla. Tunnelma saarella oli lämmin ja mukava, jopa ainutlaatuinen. Aspöseen pääsee yhteysalus Eivorilla ja siellä on myös tarjolla majoitusta.
Seuraavana päivänä matka jatkui Kökariin, Ahvenanmaalle. Pääsimme purjehtimaan mukavassa vedossa lähes koko matkan. Kökar on asukasluvultaan Suomen toiseksi pienin kunta, sillä täällä asuu vain 232 asukasta. Vastaanotto oli lämmin.
Perillä Kökarissa ilta-auringossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti