Tilannetta laiturilla, majakkavierailu ja vettä veneessä

Borstössä on viehättävä pikkusatama, jossa ei ole muita palveluita kuin roskien tyhjennysmahdollisuus, myös septitankin. Laiturimaksukin on se mukainen, 10 e veneeltä.

Jaoimme poijun naapurin kanssa ja seuraavana aamuna naapurin tehdessä lähtöä, ottivat he vahingossa meidän takaköyden irti. Poiju oli pyörähtänyt ympäri yön aikana ja heidän poijuhaka oli kierähtänyt alimmaiseksi. Tuuli alkoi painamaan meitä kylki edellä laituriin, mutta selvisimme tilanteesta ihan hyvin. Annoimme vain takaköyden naapuriveneeseen ja he laittoivat meidät uudelleen kiinni, ottivat oman haan irti ja köysi meille takaisin ja vedimme veneen takaisin paikoilleen.

Alkupaloja Borstössä.

Vesitankki hupeni ja seuraavan sataman olisi oltava sellainen, josta saa vettä. Sääennusteet huomioiden halusimme mennä paikkaan, jossa voi helposti olla vaikka parikin päivää, jossa on tekemistä ja nähtävää. Ja sauna. Siispä Utöseen.

Pääsimme kiinnittymään kylän laituriin, joka on suojaisa paikka. Sääennusteet olivat luvanneet kovaa tuulta ja sadetta.

Utössä testasimme uutta veneen grilliä, kaalimaan karitsat paistuivat ja maistuivat.

Toisella puolella laituria oli viikonlopun yli yhteysaluksella Aspö, jonka ankkuri kuvassa.

Pääsimme illalla Utön Merihotellin saunaan. Hotellilla oli jonkin verran muitakin vieraita, lähinnä yhteysaluksella tulleita illanviettäjiä.

Seuraavana aamuna naisväki lähti saaren opastetulle kävelykierrokselle, joka kesti 1.5 h. Saimme kuulla saaren historiaa ja traagisia tarinoita haaksirikkoutuneista laivoista.

Kiipesimme tietysti Utön majakaan, joka on toinen laatuaan saarella ja täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Saarella vietetään majakan juhlia elokuussa, jolloin majakan ihan ylimpäänkin kerrokseen pääsee käymään.

Linturetkellä Utössä. 

Utössä huomasimme, että veneen pilssi on täynnä vettä. Makeaa onneksi. Pilssi saatiin tyhjennettyä, vika paikallistettua ja korjattua.

Aamulla oli sateista ja kovin tuulista. Odottelimme sään paranemista ja iltapäivällä päätimme jatkaa matkaa Kökarin Karlbyhyn. Matkalla ei satanut ja mukana oli satoja salamatkustajia (pikkukärpäsiä). 

Näkyväisyys oli lähtiessä n. 8 km, mutta sumu sakeni lähestyessämme Kökaria.

Olimme illalla klo 20.20 perillä. Valitettavasti saunat olivat sammuneet jo klo 20, mutta suihkuun toki pääsi mihin aikaan vain. Satamassa on hotelli, jonka yhteydessä ravintola. Satamavalvoja kertoi, että kokki lähtee töistä pois klo 21 ja jos haluamme ruokaa, olisi meidän pidettävä kiirettä. Ehdimme hyvin, mutta veneille pakattuamme toisen veneen kippari huomasi, että heilläkin on vesiongelma. Heidän lämminvesiboilerin letku oli ilmeisesti irronnut. Meillä ilmeni toinen ongelma perään, moottoritilasta oli vettä ja todennäköisesti vesipumpun tiiviste falskaa.

Aamu alkoi rempalla molemmissa veneissä. Meillä on nyt vesipumpun tiiviste vaihdettu ja jännäämme oliko vuoto siinä vai välitiivisteessä. Toisen veneen kohtalo selviää pian, kun lähden tiedustelemaan postauksen tehtyäni.

Asioilla on taipumus järjestyä!

Ei ruuhkaa Saaristomerellä

Pääsimme lähtemään, puolipilvisessä säässä. Ei tuulen virettäkään koko matkalla ja jouduimme puksuttamaan konevoimalla.

Matkaevääksi valmistui porkkanasosekeittoa termariin, mantelikakkua, raparperihilloketta ja tietenkin saaristolaisleipää.

Tarkoitus oli mennä Tammoon, mutta kurvasimmekin sadetta karkuun Aspholmiin.

Seuran saaressa meitä oli naapuriveneilijä ystävällisesti vastassa ja ehdimme vielä nauttimaan Aitokiukaan mehevistä löylyistä. ei tunnu olevan muita, kuin me.

Aspholmissa saimme seurata lampaiden elämää. Kovin näytti rantaheinät maistuvan, mussutus ja maiskutus vain kuului, ei määkimistä ollenkaan.

Joutsenet alta pois!

Keskellä Saaristomeren Kansallispuistoa.

Taivaalla on ruuhkaa, kun Helsingistä nousevat lentokoneet suihkivat ylitsemme. Kolme konetta lähti muutaman minuutin välein kohti Tukholmaa, muutama Köpiksen suuntaan jne.

Niin kaunista ja hiljaista.

Perillä Borstössä ja aurinko paistaa. Nyt odottelemme sy Helenan saapumista viereemme.