Rödhamn-Fejan-Vaxholm-Stockholm

.

Säätiedotukset olivat kovassa käytössä, kun Ahvenanmeren ylitykseen oli luvattu kovaa tuulta. Odottelimme yli puolen päivä, jospa tuuli laantuisi. Kävimme saaren etelärannalla tiedustelumatkalla ja saaren laituri tyhjeni kaiken aikaa. Sitten vain päätimme lähteä katsomaan. 

Tuuli oli kova ja aallot korkeita. Olimme jo aikeissa kääntyä takaisin odottamaan tuulen taantumista, mutta sy Helena puski kylkimyyryä kohti Ruotsia Finnlinesin laivan perässä ja meidänkään ei sitten auttanut muuta, kuin vain mennä. 

Ylitys oli sy Hannan pahimpia. Kapu sukkuloi aalloilla minimoiden keikutuksen ja kapuska oli huonovointinen. Ranteisiin laitettavat akupannat olivat unohtuneet lääkelaukkuun, eikä siinä merenkäynnissä ollut mitään asiaa salonkiin alas niitä etsimään.

Kun maata vihdoin alkoi olla näkyvissä alkoi evättiin maistumaan ja elämä voittamaan. sy Helenan miehistö jo meitä vastassa Fejanilla paikkaa näyttämässä laiturin päässä ja saimme kiinnitettyä sy Hannan laituriin väsyneinä ja helpottuneina. Fejanin muutama viikko sitten palaneen ravintolan tilalle oli jo pystytetty uudet tilapäiset systeemit ja ravintola oli täydessä toimintakunnossa. 

Fejanilta lähdimme heti aamusta kohti Vaksholmia konevoimalla, sillä oli aivan tyyntä. 

Vaxholm on todella viehättävä merenrantakaupunki linnoineen ja suloisine ravintoloineen. Ohittaessamme paikallisen huoltoaseman oli jokainen bensapumppu miehitetty nuorilla työntekijöillä ja olivat valmiina ottamaan vastaan veneitä asiakkaiksi. Ihailtavaa toimintaa! Tällaista näkisi Suomessakin niin mielellään. Nuoria oli laiturilla ainakin kuusi valmiina palvelemaan.

Vaxholmin linna

Illallinen syötiin veneessä, kun viimeiset käyttöpäivät lähestyivät kanasuikaleissa ja illalla tutustuimme kävellen kaupunkiin ja kävimme leivoskahveilla.

Ruotsalaisia unelmia

Vaxholmista oli aikainen lähtö Tukholmaan, sillä emme saaneet varattua Wasahamnenista paikkoja etukäteen ja halusimme nimenomaan siihen satamaan. Onhan se Vaasalaivan edessä ihan vanhan kaupungin edessä ja Grönalundin vieressä. Olimme sataman suulla koneajolla hyvissäajoin ja saimme vierekkäiset paikat pienen venkslauksen jälkeen satamasta. Tukholmaan tultaessa tsekkasimme monta laivaa, mutta vesibussit ne vasta tsekattavia on. Niitähän sukkuloi rannalta toiselle siksakksia ihan koko ajan.

Grönalund

Rantauduttuamme sy Helenassa aloitettiin syntymäpäivän vietto shampanjan, mansikoiden, juustojen ym kera ja tietenkin juhlaliputuksessa.

Hengailimme kaupungilla, lounastimme Östermalmin kauppahallissa ja syntymäpäiväillallisen nautimme Jamie Oliverin uudessa ravintolassa, jonne onnistuimme saamaan pöytävarauksen lyhyellä varoitusajalla.

Hannanpäivää vietimme kaupungilla ostoksilla. Mukaan tarttui kaikenlaista tilpehöörit veneeseen, kuten mm uudet viini- ja skumppalasit. Illalla tapasimme serkkua ja kävimme syömässä fiinissä Grodan Grev Ture-ravintolassa.

Aamiaiskaverit

Oi ihana Maarianhamina!

Ahvenanmaalainen lossi

Lähdimme Sottungasta hyvissä ajoin aamusta kohti Maarianhaminaa konevoimalla, sillä tuulta ei ollut juuri nimeksikään. Olimme Maarianhaminassa iltapäivällä ja maileja kertyi 37. Ajoimme kaunista reittiä maisemista nautiskellen.

Keppejä poikineen

Majakka matkalla

Maarianhamina ÅSS Marina

Tuloillan kokkailut

Maarianhaminan leivoksia

Viihdyimme Maarianhaminassa yhteensä kolme yötä. Yhtenä päivänä kävimme Viking Linen tarjoamalla risteilyllä Kapellskärissä syömässä. Ilma suosi meitä ja saimme nauttia auringosta takakannella. Paluumatkalla juttelimme ahvenanmaalaisen rouvan kanssa, joka kutsui meidät asumaan Ahvenanmaalle. Laivalla tuli myös tehtyä pieniä ostoksia.

Kesäkukiksi onkin laitettu syötäviä yrttejä, ruohosipulia ja minttua 

Lounassushit Maarianhaminassa

Kävimme myös Itä-sataman puolella, jossa meillä oli paljon tuttuja meriseuralaisia. 

Maarianhaminassa on helppo liikkua kävellen, kun välimatkat ovat niin lyhyitä.

Matka jatkui Rödhamniin, jossa olimme hyvissä ajoin perillä ja saimme valita paikan. Nyt odotamme sy Helenaa saapuvaksi viereemme ja jo kolmas yhteinen lomamatkamme voi alkaa tästä eteenpäin. 

Venekansan aamiainen. Veneessä valmistettua porkkanalevitettä, sämpylää ja kahvia.

Rödhamn

Rödhamn toiseen suuntaan

Kesälomapurjehdus Ruotsiin serkkuja tapaamaan

Matka alkoi huolellisten valmistelujen jälkeen torstaina 9.7. Suomen Turusta. Alunperin meidän piti lähteä maanantaina, mutta väärinkäsityksen kavereiden loman alkamisesta ja huonon sään takia lähdimme kaikessa rauhassa vasta loppuviikosta. Olimme viilanneet paatin matkakuntoon, uusi vessa asennettu, uusi septitankin mittari paikoillaan, uusi sitloodan ruokapöytä valmiina sekä viinilasiteline, jonka kapu oli ihan viimeiseksi tehnyt. 

Uusi ruokapöytä ja pastalounas.

Lasiteline. Kiinnitystä hiotaan vielä tämän testimatkan jälkeen.

Turun Hirvensalon telakalla

Telakalla kapu irroitti vielä toisen vesisäiliöistä ja pesi sen töhnästä, jota oli muodostunut sen pohjalle. Olihan se melkoinen jumppa, mutta hyvä tehdä silloin tällöin. Juomavesi meillä on aina erikseen mukana kanistereissa, veneen vesisäiliön vettä emme juo.

Liettisten kalastajatalo

Kovat etelätuulet veivät meidät ensin Liettisiin kavereiden mökille. Heidän laiturissa yövyimme ensimmäisen yön. Siellä olisi ollut paljon hommaa, mm mökin katon huopaamista, mutta lupasimme tulla raksatalkoisiin myöhemmin loppukesästä. Matkamme jatkui seuraavan päivänä veneseuran saareen Kotkakarille, jossa perjantaina oli meidän lisäksi 3 venettä ja nekin erilaiturissa. Harvoin seuran saaressa on näin vähän veneitä ja siitä syystä saunan lämmitysratkaisuihin kohdallemme. Harvalukuisesta saunjamäärästä johtuen saimmekin saunoa venekunnittain. Siellä kävimme myös uimassa. Oli vesi vähän lämmennyt sitten juhannuksen, jolloin se oli +13C.

Vain yksi masto saarilaiturissa

Kotkakarilta suuntasimme Etelään ja Verkanille. Matkaa taittui 15,5 mailin edestä hyvää vauhtia, melkein 8 solmua pelkällä genoalla. Verkanilla on otettu uusi nettivaraus käyttöön ja tuulensuojapaikat olivatkin varattuja. Änkesimme viimeiseen pieneen koloon suojanpuolelle. 

Kävimme Verkanin ravintolassa syömässä hyvät paistetut ahvenet sitrusmuusilla ja iltaa nautimme auringossa ja Verkanin aika uudelta vaikuttavassa saunassa.

Verkanilla hoksasimme naapuriveneestä kätevän niksin: Jos sinulla on tönkkäviiniä veneessä eikä viinikarahveja, voit liruttaa viiniä tyhjään viinipulloon ja tarjoilla siitä tyylikkäästi. 

Ilta Verkanilla

Tuuli yltyi iltaa kohden erittäin kovaksi ja myöhään tuulen puolelle rantautuvilla oli vaikeuksia.

Yöksi tuuli laantui ja aamuksi oli luvattu pientä tuulta. Ei se ihan pieneltä aamulla kuitenkaan vaikuttanut, mutta päätimme lähteä kohti Sottungaa ja Ahvenanmaata. Ennuste oli 5 m/s, mutta totuus oli kaikkea muuta. Kihdillä aallot nousivat metrin korkeuteen ja meno oli melkoista. 

Merenkäynti oli niin kovaa, että matkaeväät jäivät syömättä. Parilla nektariinilla mentiin koko matka ja nälkä alkoi jo tuntumaan. Ihan Sottungan lähellä loppui iPadista akku ja loppumatkan navigointi onnistui jo merimerkkejä seuraamalla. 

Sottungan vierasvenesatama oli ihan tupaten täynnä jo kello 16 ja päätimme ängetä aallonmurtajan sisäpuolelle suojaan viimeiseen koloon. Hyvin mahduimme, kun vähän tilaa tehtiin ja veneen perä on nyt naapuriveneessä kiinni. Sottungassa on loistava aurinkoinen keli ja ranta on nyt rauhoittunut. Meidän jälkeen tänne mahdutettiin vielä monta venettä. Sopu tilaa tekee. 

Kävimme kävelemässä raitilla ja tsekkaamassa vanhan rintamiestalon ravintola, josko sieltä olisi saanut taas voissa paistettuja ahvenia. Mutta ei saanut, paikka olikin kiinni  perheenlisäyksen takia. Jouduimme syömään rannan ravintolassa ja nyt on vatta ihan liian täynnä. Istuimme ruotsalaisen pariskunnan kanssa samassa pöydässä ja saimme heitä hyviä satamavinkkejä tulevaan.

Matkaa Verkanilta Sottungaan kertyi 30 mailia.

Tunnelmia kesän 2015 ensimmäiseltä purjehdukselta

Kausi pääsi vihdoin alkamaan ja lähdimme Turun Hirvensalosta kohti Ruissaloa.

Matkalla oli ruuhkaa sataman kohdalla ja kamerat räpsyivät Gracen kannella.

Pikisaaren talot ja maisemat jaksavat ihastuttaa kerta toisensa jälkeen. Kuvassa vasemmalla on entinen luotsin talo.

Pikku-Pukki saaressa on ollut ennen Turun kaupungin kesäsiirtola.

Baltic Princess meni menojaan.

Venekansan aamiaisella saatiin nauttia mansikoita leivän päällä.

Ruissalossa teimme vähän ostoksia. 

Airistolla oli paljon purjeveneitä. Olihan sää mitä parhain. 

Hyvin saatiin vauhtia, rapiat 6 solmua. Uusi Tridata-näyttö osoittautui hyväksi hankinnaksi, isompi fontti näkyi ruorin taakse kunnolla ja näyttö on iso ja selkeä.

Pelastusrengas on nyt myös nimetty. Teipit teki Petteri Roseprint Oy:ssä Haminassa.

Illallisen alkupalat on katettu. Silittääkö joku veneen pöytäliinoja?

Pian päästään purjehtimaan!

Vene valmistuu purjehduskuntoon suunnitelmien mukaan. 

Tänään keskityimme sisätiloihin ja pyyhimme kaikki pinnat laimealla etikkavesiseoksella. Lisäksi tuuletimme takahyttien patjat ja pujottelimme ne puhtaisiin patjapusseihin. Voisi olla helpompaa, jos nämäkin patjat olisivat kahdessa osassa. Toisesta patjapussista tulikin kotihommia, sillä vetoketjun pää vaatii vähän ompelutyötä.

Hommat sujuu hyvin, kun mukana on kunnon lounaseväät. Sää suosi meitä ja saimme nauttia eväät sitloodassa nautiskellen. 

Kun vene oli sisältä valmis, pesimme puomin ja maston, sekä hölväsimme ne alumiinin hoitoaineella. Masto laitetaan paikoilleen huomenna.

Telakalla tervehdimme venekansaa pitkän talven jälkeen ja vaihdoimme kuuluimisia.

Ostoskärryt ovat oiva keksintö myös laiturilla. Tässä on menossa kotiinpäin tavaraa, mm kattilat ja padat tiskikoneeseen pestäväksi.

Tämä on ihan tuliterä, tai talvella hankittu pata veneeseen. Sitä voi käyttää uunipatana tai kattilaan. Kansi toimii tarvittaessa pannunalusena. Tanskalaista designia. 

Padan lisäksi veneeseen on hankittu uusi wc. Joitakin tärkeitä hankintoja on vielä tekemättä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää.