Kökar-Maarianhamina-Furusund

Aloitimme purjehdusaamun Kökarin Karlbyn hotellin runsaalla aamiaisella. Purjehduslomalla on ihan luxusta päästä valmiiseen pöytään aamiaiselle.

Maarianhaminan Länsisataman juhannussalko oli koristeltu skandilippujen värein

Maarianhaminassa olimme illansuussa ja ehdimme hyvin kävellä Länsisatamasta keskustaan syömään sekä ruokakauppaan. Monena kesänä olemme viipyneet Maarianhaminassa useammankin yön, mutta nyt meillä oli hinku päästä pian Ruotsin puolelle.

Ahvenanmeren ylitykseen lähdimme yhdeksän maissa ja perillä Furusundissa ennen iltakuutta.

Matkalla Furusundiin näimme upeita purjelaivoja

En koskaan väsy kuvaamasta näitä ruotsalaisia kauniita taloja ja pikkukyliä

Kohteliaisuuslippu vaihtuu lennossa

Ahvenanmerta ylittäessämme kuulimme ensimmäistä kertaa ikinä VHF-puhelimesta MAYDAY MAYDAY kutsun. Joku alus oli saanut pohjakosketuksen Ahvenanmaan eteläpuolella ja laivaan tuli vettä sisälle. He saivat pian apua ja tilanne selvisi. Tiesitkö, että Mayday-sana juontaa juurensa ranskan kielen sanonnasta "(venez) m’aider", joka tarkoittaa "(tulkaa) auttamaan minua"? Myöhemmin ilmaisu lyhentymiseen englannin kieleen sopivaan muotoon.

Furusund

Furusundiin rantautuessamme olimme jo niin väsyneitä ja nälkäisiä, ettemme jaksaneet kävellä rantaravintolaa pidemmälle syömään.

Päivä Kökarissa

Sy Hanna ja Sy Helena Kökarissa

Kökar on ollut kautta aikojen luonnollinen merenkävijöiden pysähtymispaikka. Mekin päätimme aamulla jäädä Kokariin vielä päiväksi. Kylmä Pohjoistuuli ei houkutellut meitä matkaan.

Vierasvenesatamassa on pyörävuokraamo ja otimme siitä pyörät alle lähteäksemme lounaalle Havspaviljongeniin. Ravintola sijaitsee satamasta n. 7 km päässä saaren pohjoispuolella korkealla kalliolla, josta on huikeat näköalat merelle.

Kökariin on säännölliset lauttayhteydet Turun saaristosta ja Ahvenanmaan pääsaarelta. Täältä löytyy hotelli, kaksi matkustajakotiin, jopa kolme vierasvenesatamaa ja kesäisin useita ravintoloita sekä kahviloita.

Karlbyn vierasvenesatama

Kökarin kirkon kiviaitaa

Kökarin kirkon pihalla kukkii ja tuoksuu ruusut

Turkkilainen sotalaiva on Olle-nimisen merimiehen lahjoitus Kökarin kirkossa

Kökarin kirkko

Kökarista löytyy Otterböten hylkeenpyytäjien asuinpaikka pronssikaudelta, keskiaikaisen fransiskaaniluostarin rauniot n. 1450-luvulta Hamnön saarella, Kökariin nykyinen kirkko v. 1784 ja Kalenin alueen laajat 1. Ja 2. Maailmansodan aikaiset linnoitusta rauniot. Ulla-Lena Lindbergiä Jää - romaanin tarinat ovat näiltä seuduilta.

Franseskaaniluostarin rauniot

Kauden 2018 startti

Kausi 2018 alkoi juhannuspurjehduksella. Säiden takia menimme Nauvoon, jossa SY Helena miehistöineen meitä jo odotti. 

Vastaanotto Helenassa oli juhlallinen, kuten aina. Sää piti meitä Nauvossa yhteensä kaksi yötä ja juhannuspäivän aamuna pääsimme lähtemään kohti Aspötä. Tuuli pyörähti vastatuulesksi lähes koko matkaksi ja kryssimme sitkeästi, välillä dieselpurjeenkin avulla. Aspössä olimme vähän ennen neljää iltapäivällä ja saaren kappelissa oli juuri alkamassa musiikkihartaus. SY Helenan miehistö riensi kuulemaan esitystä ja me jäimme valmistelemaan päivä ainoaa lämmintä ateriaa.

Saaren kalkkikivikirkossa esiintyivät saarelaiset pelimannit sekä Mikko Kivinen.

Aspön suomenkielinen nimi on Haapasaari, joka on harvoin käytössä. Itse miellän Haapasaaren ihan toiseen suuntaan, itään. Aspön kylä on osa valtakunnallisesti merkittävää kultturiympäristöä, Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta.

Venäläiset pitivät Aspössä 1910-luvulla vartioasemaa ja 1940-luvulla se oli sukellusveneiden satamapaikka.

Juhannustanssit ja yhteislaulu jatkui kylän pikkukioskilla. Tunnelma saarella oli lämmin ja mukava, jopa ainutlaatuinen. Aspöseen pääsee yhteysalus Eivorilla ja siellä on myös tarjolla majoitusta.

Seuraavana päivänä matka jatkui Kökariin, Ahvenanmaalle. Pääsimme purjehtimaan mukavassa vedossa lähes koko matkan. Kökar on asukasluvultaan Suomen toiseksi pienin kunta, sillä täällä asuu vain 232 asukasta. Vastaanotto oli lämmin.

Perillä Kökarissa ilta-auringossa.